Industry 4.0 – Mistä on oikein kyse?

 
KIMMO-portrait-round-web.png
 

Olemme työskennelleet viimeisen vuoden ajan tiiviisti saksalaisen teollisuuden kanssa. Ala elää voimakasta murrosvaihetta, joka tunnetaan nimellä Industry 4.0. Termi on Saksassa luotu käsite, joka kuvaa neljättä teollista vallankumousta ja siihen liittyviä kehitysponnistuksia. 

Siinä missä kolmas teollinen vallankumous automatisoi tuotantolinjat, on neljännen muutosaallon ytimessä ajatus siitä, että tuotantoketjun eri osat kommunikoivat toistensa kanssa älykkäästi ja autonomisesti. Se valjastaa internetin perinteisten tuotantoprosessien avuksi – eri laitteisiin sijoitetut sensorit keräävät ja lähettävät niistä kertyvää tietoa, jota voidaan puolestaan analysoida ja hyödyntää prosessin muissa osissa.

Esimerkiksi vesivoimalaitoksen turbiinit voivat säätietojen avulla säätää itseohjautuvasti omaa tuotantokapasiteettiaan siten, että niiden käyttö tehostuu. Älykkäät sensorit voivat vastaavasti ”kuunnella” koneen tai laitteen moottorin toimintaa ja reagoida sellaisiin ääniin, jotka kertovat laitteiston toimintahäiriöistä ja varoittaa tilanteesta muita tuotantoprosessin osia. Niin sanotun digitaalisen kaksosen (digital twin), fyysisen laitteen tarkan digitaalisen kopion, avulla suuriin koneisiin tehtävät muutos- ja parannustyöt voidaan testata ja koeponnistaa ennalta.

Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä neljännen teollisen vallankumouksen vaikutuksista, mutta ne luovat kuvaa siitä, millaisin harppauksin älykäs teknologia parantaa teollisen valmistuksen tehokkuutta ja kannattavuutta. 

 
Ne maat ja toimijat, jotka jäävät Industry 4.0
-kehityksessä jälkeen, eivät pärjää globaalissa kilpailussa pitkään.
 

Valistuneimmat toimijat nostavat Saksassakin digimurroksen ydinkysymykseksi ihmiset – johtamiskulttuurin, uudenlaiset organisoitumisen muodot sekä digitaalisen osaamisen. 

Valmistavassa teollisuudessakaan ei siis riitä pelkkä koneisiin ja laitteisiin satsaaminen, sillä niitä ohjaamaan ja valvomaan tarvitaan edelleen ihmisiä. Organisaatioissa on myös tunnistettu, että digitaalisen ajan tuotantoprosessit muuttavat työrooleja ja vaativat uudenlaista yhteistyöosaamista. 

PwC:n tuoreen arvion mukaan jopa kahdella kolmasosalla teollisuusyrityksistä ei ole selkeää näkemystä tai strategiaa siitä, miten reagoida käynnissä olevaan murrokseen ja luoda uutta digitaalista työnteon kulttuuria. Vain neljäsosa yrityksistä kokee, että heidän työvoimallaan on tarvittavat osaamisedellytykset pärjätä digitaalisessa tuotantoympäristössä. Nämä ovat suuria haasteita teollisuuden kilpailu- ja uudistumiskyvylle.

Mielestäni tilanne Suomessa on hyvin samansuuntainen. Voi olla, että suurimmalla osalla yrityksistämme ei ole edes kovin selkeää käsitystä siitä, mitä tämä uudenlainen osaaminen on, ja se tekee sen kehittämisestä (saati johtamisesta) hyvin haastavaa. Tilanne on harmillinen, koska nyt ei olisi varaa antaa muille yhtään etumatkaa.

Saksassa digitalisaatio näkyy jo teollisuudessa vaikuttavalla tavalla. Autoteollisuuden toimijat kokeilevat jo itseohjeutuvia autoja omissa suljetuissa ”minikaupungeissaan”, ja valmistavan teollisuuden johtajat voivat käydä tutustumassa digitaalisten periaatteiden mukaisesti toimiviin näytetehtaisiin. Näiden asioiden näkeminen omin silmin voisi olla se ensimmäinen askel digitaalisen murroksen merkityksen oivaltamiseksi teollisessa toiminnassa. 

Kokemuksemme mukaan digifantti, eli teollisuuden neljännen vallankumouksen vaikutukset, kannattaa jäsentää paloissa. Muuten se näyttäytyy liian hahmottomana ja epämääräisenä kokonaisuutena. Kun tämä tilannekuva on selvä, on helpompaa hahmottaa vaihtoehtoisia kehityspolkuja ja tehdä niiden suhteen valintoja.

 

Kimmo Suominen, CEO & Co-Founder, Rohjeta Advisors

fi
en